Tänään on perjantai eli siis pitkäperjantai ja 22. päivä huhtikuuta. Taivas on vielä harmaan pilven peitossa ja asteita on +6, mutta päivällä on luvassa jo +15 asteen lämpöä. Nyt se sää on aloittanut lämpenemisen ja luonto puhkeaa eloon.
Aloitin tämän blogini, koska rakastan kirjoittamista ja muutenkin kuvien suunnittelemista. Mutta tänne ajattelin ensin laittaa käsitöitäni ja sitten Sirun kuvia, joten mistä mä alkaisin...
No, jospa alottaisin Sirusta ja kerronkin ensin perusteellisesti kaiken, mistä Siru on meille tullut.
Menetimme viime heinäkuussa pitkäaikaiset, rakkaat ystävämme Justinan ja Unelman, jotka olivat jo 12 vuotta 7 kuukautta. Unelmalla oli diabetes ja annoimme insuliinia kahdesti päivässä 4 vuoden ajan. Nyt hänellä tuli paikat niin kipeiksi, että ei ilman vinkaisuja antanut enää pistää. Hänellä oli myös kaihi molemmissa silmissä ja kuulokin oli jo paljon huonontunut. Justinalla taas oli iso pahkula eli kasvain vatsassa. Heillä molemmilla oli kärsimyksiä ja niin oli meidän vaikea tehtävämme antaa heille helpotusta elämään. Se oli vaikea paikka ja on vieläkin. Ensimmäistä kertaa nyt pystyn heistä kertomaan, mutta silti sydäntä koskee. Mutta tietäen, että Justinalla ja Unelmalla on nyt hyvä olla, niin se ainakin hieman lohduttaa, vaikkakin meillä on edelleenkin kova ikävä heitä.
Mutta heidän poismenon jälkeen elämämme jatkui kuin olisimme olleet pimeässä kuopassa. Kävimme Haapsalun Terveyskylpylässäkin, mutta kun tulimme takaisin kotiin, niin koti olikin aivan tyhjä ja autio. Kun kävimme asioilla ja palasimme kotiin, niin ei mitään hännänheilutuksia eikä tassujen tassutuksia tullut meitä enää vastaan. Olimme kaksistaan...vain kaksistaan...tietokone seuranamme, onneksi.
Kävimme joulukuussa myös Teneriffalla, jossa oli todellakin aivan ihanaa, mutta kun palasimme jälleen, niin olimme yksin...kaksin...ilman näitä ihania ystäviä.
Sitten alkoi tapahtumaan ja kaikki kävikin hyvin nopeasti. Syksyllä eräs lapsenlapsistani otti minuun yhteyttä ja tapasimme ja siitä alkoi kivet vieriä...ne vierivät pois mummin sydämeltä niin...että vihdoin eräänä aamuna löysimme itsemme maalta. Mutta sitä ennen kävimme heidän luonaan ja siellä oli kolme pientä pentua. Kun menimme niitä katsomaan, niin yksi pennuista juoksi suoraan syliini ja nuoli minua. Hän taisi olla vain 10-viikkoinen. Hän tuoksui niin ihanalle! Mutta me päätimme papan kanssa, että emme enää ota koiraa, sillä nämä muistot riittävät meille.Mutta...mutta...mutta...kun hän tuli mummin syliin ja en voinut hänestä luopua, niin pappakin ihastui häneen ja hänenkin sydämensä suli. Annoin hänelle heti nimeksi Siru ja hän oli varattuna meille. Nyt menimme ihastuneena kotiimme ja ostimme hänelle tarvittavia tavaroita, jotta kaikki olisi valmiina uuden perheenjäsenemme tuloon. Ja sitten sekin päivä koitti, mutta kerron siitä sitten taas huomenna enemmän.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa pääsiäistä ja tervetuloa tähän uuteen blogiini!
Tervetuloa bloggailemaan.
VastaaPoistaIloista pääsiäisen aikaa myös sinulle.
Kiitos, kiitos TeSa! Mukavaa pääsiäistä sinulle!
VastaaPoista