Tänään on torstai ja 28. päivä huhtikuuta. Asteita on +13 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Tänään nauhoitimme Siru kullan syömistä oman mummin sylissä ja pöydän ääressä. Ja hyvinhän se ruoka maittoikin murmelille!
Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
torstai 28. huhtikuuta 2011
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
TÄMÄ BLOGINI ON OMISTETTU SIRULLE 21.4.2011 ALKAEN
TERVETULOA TÄNNE SIRUN BLOGIIN!
TÄMÄ ON OMISTETTU SIRULLE 21.4.2011
TÄMÄ ON OMISTETTU SIRULLE 21.4.2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
MUMMIN JA SIRUN TUTUSTUMINEN JOULUKUU 2010
Tänään on lauantai ja 23. päivä huhtikuuta. Aurinko hymyilee meille ja luo meille lämpöä ja rakkautta. Asteita on tällä hetkellä +13 astetta.
Muistelen tänään uuden perheenjäsenemme tutustumista meidän perheeseen. Hän siis juoksi ensimmäisenä luokseni ja pyysi syliini. Ja sellainen suloinen sylivauva hän on edelleenkin nyt 6 kuukauden ikäisenä, että itse hyppää minua vasten ja otan hänet syliini ja suukottelen häntä ja siitä hän nauttii suunnattomasti.
Näin pieni Sirumme oli kun hänet ensi kertaa tapasimme:
Mummi ja Siru 10 viikkoa
Tällainen suloisuus siis jäi mummia kaipaamaan ja odottamaan luoksemme pääsyä. No, sitten piti ostaa kaikenlaista uutta tavaraa hänelle, tottakai.
Sirun peti, ruoka-ja juomakupit, remmi, harja ja lelu...
...ja tottakai ensimmäiset papanatkin valmiina...
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Muistelen tänään uuden perheenjäsenemme tutustumista meidän perheeseen. Hän siis juoksi ensimmäisenä luokseni ja pyysi syliini. Ja sellainen suloinen sylivauva hän on edelleenkin nyt 6 kuukauden ikäisenä, että itse hyppää minua vasten ja otan hänet syliini ja suukottelen häntä ja siitä hän nauttii suunnattomasti.
Näin pieni Sirumme oli kun hänet ensi kertaa tapasimme:
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
perjantai 22. huhtikuuta 2011
TERVETULOA -WELCOME! UUSI BLOGI ALOITTANUT TOIMINTANSA!
Tänään on perjantai eli siis pitkäperjantai ja 22. päivä huhtikuuta. Taivas on vielä harmaan pilven peitossa ja asteita on +6, mutta päivällä on luvassa jo +15 asteen lämpöä. Nyt se sää on aloittanut lämpenemisen ja luonto puhkeaa eloon.
Aloitin tämän blogini, koska rakastan kirjoittamista ja muutenkin kuvien suunnittelemista. Mutta tänne ajattelin ensin laittaa käsitöitäni ja sitten Sirun kuvia, joten mistä mä alkaisin...
No, jospa alottaisin Sirusta ja kerronkin ensin perusteellisesti kaiken, mistä Siru on meille tullut.
Menetimme viime heinäkuussa pitkäaikaiset, rakkaat ystävämme Justinan ja Unelman, jotka olivat jo 12 vuotta 7 kuukautta. Unelmalla oli diabetes ja annoimme insuliinia kahdesti päivässä 4 vuoden ajan. Nyt hänellä tuli paikat niin kipeiksi, että ei ilman vinkaisuja antanut enää pistää. Hänellä oli myös kaihi molemmissa silmissä ja kuulokin oli jo paljon huonontunut. Justinalla taas oli iso pahkula eli kasvain vatsassa. Heillä molemmilla oli kärsimyksiä ja niin oli meidän vaikea tehtävämme antaa heille helpotusta elämään. Se oli vaikea paikka ja on vieläkin. Ensimmäistä kertaa nyt pystyn heistä kertomaan, mutta silti sydäntä koskee. Mutta tietäen, että Justinalla ja Unelmalla on nyt hyvä olla, niin se ainakin hieman lohduttaa, vaikkakin meillä on edelleenkin kova ikävä heitä.
Mutta heidän poismenon jälkeen elämämme jatkui kuin olisimme olleet pimeässä kuopassa. Kävimme Haapsalun Terveyskylpylässäkin, mutta kun tulimme takaisin kotiin, niin koti olikin aivan tyhjä ja autio. Kun kävimme asioilla ja palasimme kotiin, niin ei mitään hännänheilutuksia eikä tassujen tassutuksia tullut meitä enää vastaan. Olimme kaksistaan...vain kaksistaan...tietokone seuranamme, onneksi.
Kävimme joulukuussa myös Teneriffalla, jossa oli todellakin aivan ihanaa, mutta kun palasimme jälleen, niin olimme yksin...kaksin...ilman näitä ihania ystäviä.
Sitten alkoi tapahtumaan ja kaikki kävikin hyvin nopeasti. Syksyllä eräs lapsenlapsistani otti minuun yhteyttä ja tapasimme ja siitä alkoi kivet vieriä...ne vierivät pois mummin sydämeltä niin...että vihdoin eräänä aamuna löysimme itsemme maalta. Mutta sitä ennen kävimme heidän luonaan ja siellä oli kolme pientä pentua. Kun menimme niitä katsomaan, niin yksi pennuista juoksi suoraan syliini ja nuoli minua. Hän taisi olla vain 10-viikkoinen. Hän tuoksui niin ihanalle! Mutta me päätimme papan kanssa, että emme enää ota koiraa, sillä nämä muistot riittävät meille.Mutta...mutta...mutta...kun hän tuli mummin syliin ja en voinut hänestä luopua, niin pappakin ihastui häneen ja hänenkin sydämensä suli. Annoin hänelle heti nimeksi Siru ja hän oli varattuna meille. Nyt menimme ihastuneena kotiimme ja ostimme hänelle tarvittavia tavaroita, jotta kaikki olisi valmiina uuden perheenjäsenemme tuloon. Ja sitten sekin päivä koitti, mutta kerron siitä sitten taas huomenna enemmän.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa pääsiäistä ja tervetuloa tähän uuteen blogiini!
Aloitin tämän blogini, koska rakastan kirjoittamista ja muutenkin kuvien suunnittelemista. Mutta tänne ajattelin ensin laittaa käsitöitäni ja sitten Sirun kuvia, joten mistä mä alkaisin...
No, jospa alottaisin Sirusta ja kerronkin ensin perusteellisesti kaiken, mistä Siru on meille tullut.
Menetimme viime heinäkuussa pitkäaikaiset, rakkaat ystävämme Justinan ja Unelman, jotka olivat jo 12 vuotta 7 kuukautta. Unelmalla oli diabetes ja annoimme insuliinia kahdesti päivässä 4 vuoden ajan. Nyt hänellä tuli paikat niin kipeiksi, että ei ilman vinkaisuja antanut enää pistää. Hänellä oli myös kaihi molemmissa silmissä ja kuulokin oli jo paljon huonontunut. Justinalla taas oli iso pahkula eli kasvain vatsassa. Heillä molemmilla oli kärsimyksiä ja niin oli meidän vaikea tehtävämme antaa heille helpotusta elämään. Se oli vaikea paikka ja on vieläkin. Ensimmäistä kertaa nyt pystyn heistä kertomaan, mutta silti sydäntä koskee. Mutta tietäen, että Justinalla ja Unelmalla on nyt hyvä olla, niin se ainakin hieman lohduttaa, vaikkakin meillä on edelleenkin kova ikävä heitä.
Mutta heidän poismenon jälkeen elämämme jatkui kuin olisimme olleet pimeässä kuopassa. Kävimme Haapsalun Terveyskylpylässäkin, mutta kun tulimme takaisin kotiin, niin koti olikin aivan tyhjä ja autio. Kun kävimme asioilla ja palasimme kotiin, niin ei mitään hännänheilutuksia eikä tassujen tassutuksia tullut meitä enää vastaan. Olimme kaksistaan...vain kaksistaan...tietokone seuranamme, onneksi.
Kävimme joulukuussa myös Teneriffalla, jossa oli todellakin aivan ihanaa, mutta kun palasimme jälleen, niin olimme yksin...kaksin...ilman näitä ihania ystäviä.
Sitten alkoi tapahtumaan ja kaikki kävikin hyvin nopeasti. Syksyllä eräs lapsenlapsistani otti minuun yhteyttä ja tapasimme ja siitä alkoi kivet vieriä...ne vierivät pois mummin sydämeltä niin...että vihdoin eräänä aamuna löysimme itsemme maalta. Mutta sitä ennen kävimme heidän luonaan ja siellä oli kolme pientä pentua. Kun menimme niitä katsomaan, niin yksi pennuista juoksi suoraan syliini ja nuoli minua. Hän taisi olla vain 10-viikkoinen. Hän tuoksui niin ihanalle! Mutta me päätimme papan kanssa, että emme enää ota koiraa, sillä nämä muistot riittävät meille.Mutta...mutta...mutta...kun hän tuli mummin syliin ja en voinut hänestä luopua, niin pappakin ihastui häneen ja hänenkin sydämensä suli. Annoin hänelle heti nimeksi Siru ja hän oli varattuna meille. Nyt menimme ihastuneena kotiimme ja ostimme hänelle tarvittavia tavaroita, jotta kaikki olisi valmiina uuden perheenjäsenemme tuloon. Ja sitten sekin päivä koitti, mutta kerron siitä sitten taas huomenna enemmän.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa pääsiäistä ja tervetuloa tähän uuteen blogiini!
torstai 21. huhtikuuta 2011
TERVETULOA - WELCOME - VÄLKOMMEN - WILLKOMMEN
TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!
ALOITAN TÄNNE UUDEN BLOGINI!
ALOITAN TÄNNE UUDEN BLOGINI!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)